Pikku Kettu Repolainen...sellainen meille lopulta muutti...Myös muita Repolaisen kavereita olisi kuulemma tulossa, mutta mammalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja aikaa, että myös muut kaverit saadaan valmistumaan.
Tämä oli kyllä kivaa vaihtelua vaateompeluiden sijaan.
Kesä on mennyt aika hiljaisissa merkeissä ompeluiden suhteen, mitään ei ole meinannut oikein saada aikaiseksi. Tai oikeammin...on vain ollut niin paljon kaikkea muuta puuhaa ja tekemistä.
Inspiraatiota hain käsityökirjoista, joita selailemalla idea tähän sitten lähtikin.
Kettu on Raili Myntin kirjasta Pehmeitä leluja, josta löytyy tosiaan myös monen muun kivan kaverin ohjeet ja kaavat.
Ketun lisäksi ompelin jo aiemmin kaksi vauvanpeittoa suloisille kaksosille lahjaksi. Toinen puoli peitosta on luomupuuvillatrikoota ja toinen puoli velouria.
11 kommenttia:
Ihana repolainen!
Aivan mainio kettu! Ja tuo kangas on ihana, muistelen että mummolassa oli lapsena juuri tuollainen lakana, mutta voin olla väärässäkin.
Peitot on myös tosi ihania.
Voi ku ihana kettu!!!
Ja ihanat peitot :)
Kettu on söötti, mutta peittoihin ihastuin! Aikas hienot. Mistä tuota sienikangasta olet hankkinut?
Oi kiitos!
Outi, Vauvapeittojen luomupuuvillainen sienitrikoo on ostettu Stoff och Still:iltä. Se on kyllä valtavan pehmoista.
Heippa! Löysin ihanan blogisi ja kirjauduin, että löydän uudelleen tänne. Tervetuloa myös romulyyli-blogiin, toivottaa riitta sinikka.
Heippa! Hyppään kyytiin uutena lukijana :)
Meilläkin on tämä kettu mummin valmistamana ja tuo kirja on tällä hetkellä minulla.
Aivan ihana tämä sinun kettusi. Raikkaan näköinen tehtynä tuosta kankaasta. Ja nuo peitot on syötävän suloisia.
-H-
Aivan ihana kettu! Ja nuo peitot! Viimeisen päälle siistit!
MULLA ON HAKUSESSA JUST TUO KIRJA! TIETÄÄKÖ JOKU, MISTÄ SAISIN SEN OSTETTUA!??? Oon koittanut sitä metsästää.
Vaude! Tuo ketun kangas sopii kyllä kuin nenä päähän juuri tähän =D
Suloinen kettu!
Pitää kertoa, että meilläkin asuu tuollainen kettu. Se on n. 25 -vuotias ja oli mieheni rakkaimpia leluja lapsena. Anoppi sen teki, kun erään eläintarhareissun jälkeen mieheni puhui aivan lakkaamattaa pikkuketusta, joka teki sitä ja tätä ;)
Lähetä kommentti